17.3.2006

Teekokeiluja

Kun syksyllä 1999 sain ystävättäreltäni volgansienen ja käsinkirjoitetun ohjeen juoman valmistuksesta, olin ihan pihalla. Äitini oli pyytänyt tuomaan sienen hänelle, hän oli juomaa nauttinut parikymmentä vuotta aiemmin. Sieni oli sittemmin kuollut eikä hän ollut saanut uutta mistään.

Utelin ystävättäreltäni: ”Mitä tämä volgansienitee oikein tekee? Mihin se tehoaa?” Sain vastauksen: ”Se parantaa oloa, en osaa muuta sanoa.” Päästyäni Lahteen, laitoin sienen muhimaan ja tallustin tutun luontaistuotekauppiaani tykö. Janosin tietoa tuosta kummallisesta ruskeasta möntistä joka lilluin vaatehuoneeni hyllyllä lasipurkillisessa makeaa teetä. MITÄ se on? Mitä se tekee? Mitäs jos olen allerginen? Voiko se olla myrkyllinen? Vaarallinen?

Minä ja kysymykseni astuimme tomerasti kauppaan ja suoraan kauppiaan kimppuun. Kauppias kertoi saman vastauksen kuin ystävättäreni: ”Se parantaa oloa.” Hän kertoi valmistaneensa juomaa joskus 1970-luvulla ja myyneensä juomaa asiakkaille. Mutta sitten tuli jotain tarkennettuja elintarvikemääräyksiä ja volgansienitee menetti suosiotaan, joten kauppias myös lopetti juoman valmistuksen.

Masentuneena kävelin kaupasta ulos, enpä viisastunut yhtään. Kirjaston kulmilla sain uuden ahaa-elämyksen: kirjastosta saan tietoa. No, eipä sielläkään kauhean viisaita oltu, mutta löytyi yksi lehti josta sana volgansieni oli hakutietona. Artikkelin anti oli pitkälti yhtä tyhjän kanssa, jättilöytö oli sienen englannin kielinen nimi: kombucha.

Niinpä aloitin tutustumisen netti-surffailun parissa ja olin aivan haltioissani! Englanniksi asiaa löytyikin paljon. Ja mitä pidemmälle asiaa tutkin, sitä innostuneemmaksi tulin ja aloin tehdä omia kotikokeilujani. Ilman huippuhienoja labravehkeitä en tietenkään voinut aikaansaada hienoja tarkkoja lukuja. Mutta tässäpä vähän näistä kokeiluistani.

Mehut:
En suosittele valmistamaan volgansieniteetä tuoremehuihin. Vauvasieni pinnalla homehtuu helposti. Juomasta tuli eri mehuilla hyvin hapanta, osassa ei käyminen käynnistynyt lainkaan. Sieni kaipaa selkeästi sokeria käydäkseen, mehun sisältämä hedelmäsokeri ei riittänyt kuin alkuun. Kun lisäsin sokeria tuoremehuun, käyminen lähti käyntiin, mutta mehun sisältämät eteeriset ainesosat lopettivat käymisen muutaman päivän kuluttua ja sieni homehtui. Juoma oli hyvin epämiellyttävän makuista eikä vedellä laimentaminen auttanut asiaa lainkaan.

Erilaiset teelaadut:
Japanilainen Sencha (vihreä tee): maku oli kuiva, raikas, kevyt. Juoma oli hyvin vaaleaa väriltään.
PuErh Oolong (punainen tee jossa lisänä kiinalaista vihreää teetä): sitruunamainen maku, puoli makea, simaa eniten maultaan muistuttava. Juoma oli ruskeanpunertavaa väriltään
Japanilainen Kakaj Cha (vihreä tee): kuiva, katkera maultaan. juoman väri vihertävä
Kiinalainen Sencha (vihreä tee): Hyvin makea, juoma vihreää
Lipton Tea (musta tee): maku puolimakea, siiderimäinen. Juoma väriltään ruskeaa
Valkoinen tee: kuiva, muistutti kuivaa valkoviiniä, väriltään hyvin vaalea

Muita kuin camellia sinensi-pensaan teelaatuja:
Yerba Mate-tee Etelä-Amerikasta: kuiva maku, hyvin vaalean vihreää väriltään
Rooibos-tee Etelä-Afrikasta: mieto kuiva maku, väri punertavan ruskea

Näiden teelatujen suhteen en voinut jatkaa koetta pitkään, koska uutta sientä ei enää kasvanut päälle toisella kerralla. Juoma ja sieni menetti voimiaan selvästi. Jatkoin kokeiluja sekoittamalla puolet vihreää teetä joukkoon ja tuloksena oli tuhti sieni astian pinnalla ja juoman maku pysyi kuitenkin mate- ja rooibos-teelle ominaisena.

Sekoitetut ja maustetut teet:
Earl Grey-tee (mustana ja vihreänä versiona): maku hyvin simamainen, juoman väri mustalla teepohjalla ruskea ja vihreällä teepohjalla vaalean vihreä, teki kerrasta toiseen hyvän uuden sienen.
Jasmiinitee (vihreä): maku hyvin kuiva, juoma vaalean vihreää, ei muodostanut kunnon sientä toisella kerralla
Sitruunatee (musta): maku kuiva, kirpeä, jo ensimmäisellä kerralla ohut huono sieni pinnalla
Kamomillatee (vihreä): kirpeä maku, juoma sameaa, vaaleaa väriltään, huono sieni pinnalla
Piparminttutee (musta): ei lähtenyt käymään useista yrityksistä huolimatta, homehtui joka kerta
Minttutee (vihreä): ei lähtenyt käymään useista yrityksistä huolimatta

Näiden teelaatujen suhteen neuvon välttämään voimakkaita maustettuja ja sekoitettuja teelaatuja. Earl Grey oli ainoa joka ei heikentänyt juomaa ja aikaansai kunnon sienen astian pinnalle.

Mielelläni kuulen muiden käyttäjien kokemuksia eri teekokeiluista. Olen tullut itseni kanssa siihen tulokseen, että jos käymisastian pinnalle muodostuu kunnon uusi sieni, on myös juoma voimissaan.

Ei kommentteja: